Suhteellisen tarkkoja tietoja Keravan kieliolosuhteista on 1790-luvulta, jolloin Kerava vielä oli osa Tuusulaa. Ruotsinkielisistä saarnoista tuli riitaa ja kirkkoherra Paulin joutui vuonna 1795 laatimaan luettelon Tuusulan syntyperäisistä ruotsinkielisistä¹. Luetteloa täydennettiin myöhemmin kinkereillä, mutta aivan tarkkoihin lukuihin ei päästä käsiksi, koska luettelosta ei ilmene, mikä oli ikärajana. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että lapset, nuoret ja palkolliset on jätetty pois. Yli-Keravalta löytyi 13 tällöin ruotsinkielistä ja lisäsksi 38 kaksikielistä ihmistä.

Ruotsinkielisiä olivat maanomistajista vain Keravan kartanonväki. Talolliset – Heikkilät, Skogsterit, Lapilat ja Postlarit ilmoitettiin kaksikielisiksi.

Ali-Kerava oli selvästi suomalaisempi paikka – ruotsinkielisiksi tunnustautui vain kaksi henkeä. Kaksikielisiä oli 12, joista kaksi Ollilan talosta.

Vuonna 1920 oli Ali-Keravalla 800 asukasta, joista 163 eli 20 % oli ruotsinkielisiä. Yli-Keravalla vastaavat luvut olivat 1402, joista ruotsinkielisiä oli 148 eli 11 %.-²