MONIKULTTUURISUUS |
ROMAANIT |
||
 Romaanit, historia - totta ja tarua Yhteystiedot |
Kurkelan koulun ja Keravan museon tämän syksyn yhteisprojekti on suomalaisiin vähemmistökulttuureihin tutustuminen. Aihe liittyy sopivasti koulun monipuoliseen kansainvälisyyskasvatukseen ja samalla mahdollisuuksien mukaan tutustutaan aiheisiin keravalaisen aineiston osalta. Lokakuun teeman oli romanikulttuuri. Valitettavasti Keravan museon varastoista löytyi vain kaksi valokuvaa "mustalaisleiristä" Keravan keskustassa vuonna 1907. Tämä puute paikattiin lainaamalla Museovirastosta Kira Lumbergin kokoama valokuvanäyttely yhden romaniperheen vaiheista 1950-luvun alusta 1990-luvulle. Teemaan liittyen koulussa myös luettiin romanisatuja ja tutustutaan romanimusiikkiin opettaja Salla Peltolan johdolla. Aihetta alustamaan Kurkelan kouluun saapuivat Malla Laiti Etelä-Suomen lääninhallituksesta ja rouva Fanny Grönfors upeassa kansallispuvussaan. Molemmat ovat syntyperäisiä romaneja ja lapset kuuntelivat, kommentoivat ja kyselivät todella innokkaasti. Nuorimmat oppilaat saivat myös kosketella Fannyn koruja ja pukua, ja lopputulokseksi tulikin "ihan kuin prinsessa".
Aluksi opittiin tervehtimäänMalla kertoi, että romanit eivät tervehdi toisiaan kädestä eivätkä esittele itseään sukunimeltä. Kuuluva tervehdys ovella varmistaa sen, että jokainen huoneessa olija tulee tervehdityksi. Romanit sanovat tuntemattomillekin romaneille päivää, ja jos on aikaa, jutellaan. Perinteinen romanitervehdys on Latzo diives (hyvää päivää), johon toinen vastaa Deevel mo del (Jumala suokoon). Luokissa harjoiteltiin loppupäivällä innolla uutta kieltä.
Perhe ja suku kunniassa
Romanilapset kunnioittavat vanhempiaan ja isovanhempiaan. Tätä tapaa on romaniyhteisössä noudatettu huomattavasti tiukemmin kuin valtaväestön keskuudessa. Yleensäkin suku ja perhepiirit ovat romaneille tavattoman tärkeitä ja kerrostalonaapurit saattavatkin joskus ihmetellä, miksi romaniperheessä käy niin paljon vieraita – se on osa romanien vieraanvaraisuutta! Perheessä miehet syövät ensin, sitten vasta naiset ja lapset.
Lasten omaehtoista toimintaa ja luovuutta pidetään arvossa ja lapset saavat pienestä pitäen suvulta arvostusta, läheisyyttä ja lämpöä. Lasten puhtaudesta ja vaatetuksesta huolehditaan, ja romaniäidin ylpeys on hohtavan valkoisiin vaatteisiin puettu pienokainen – osoitus siitä, että nainen tekee työnsä hyvin ja hoitaa perheensä parhaalla mahdollisella tavalla.
Ovatko romanit ylpeitä siitä, että he ovat romaneja?Viidesluokkalaiset kiteyttivät päivän opit tähän kysymykseen. – Olemme, totesivat Malla ja Fanny yhdessä. Meidät on kasvatettu siihen.Tämän päivän jälkeen ainakin Kurkelan koulun oppilaat ovat edenneet pitkän askeleen erilaisuuden hyväksymisen tiellä. Pelkkä erilainen puku ei tee ihmisestä erilaista tai pelottavaa. Sen huomasi siitäkin, että oppilaat tulivat vieraiden lähtiessä erikseen kiittämään kivasta päivästä! |
||
